Pakurikäävän viljely

Pakurikääpä lahottaa puuta käyttäen hyväkseen sen ravintoaineita. Innonotus obliquus toimii lehtipuiden ensisijaisena valkolahottajana, hajottaen ruskeaa ligniiniä ja jossain määrin selluloosaa. Rihmaston kärki erittää soluseinän materiaaleja tuhoavia yhdisteitä tunkeutuen syvemmälle puuhun.

Luonnossa pakurikasvaimet syntyvät oksanarpiin, pakkashalkeamiin tai muihin vauriokohtiin.

Ymppäys

Puutapit lähetetään postissa. Mikäli et heti pääse niitä ymppäämään suosittelemme, että säilytät niitä jääkaapissa. Tapit säilyvät kuukausia linvoimaisina jääkaapissa. Pakurit kannattaa ympätä keväällä heti mahlakauden loputtua. Tappeja voi kuitenkin ympätä pitkin kesää ja syksyä.

Puuhun porataan reikä, johon pakuririhmasto istutetaan.  Puutappi upotetaan puun sisälle, jonka jälkeen reijän päälle sivellään biopohjaista haavanhoitoainetta esimerkiksi Neko. Tapit porataan metrin välein puuhun. Jokaisesta yppäyskohdasta on mahdollista saada yksi kasvain. Liiän monta tappia ei kannata ympätä puuhun koska se voi tappaa puun ennenkuin satoa saadaan. Niitä ei myöskään kannata ympätä kun yhdelle puolelle puuta ettei pakurikääävän rihmasto kaulaa puuta. Viisi tappia on suositus, mutta siitä voi poiketa. Jos laitat esimerkiksi kolme tappia koivuun ja yhdestä tapista ei rihmasto jostain syystä lähde kasvuun, leviää rihmasto puuhun muista tapeista kuitenkin. Nordic Fungi suosittelee jakkaran käyttöä metsässä jolloin yhteen puuhun on mahdollista ympätä 3-4 tappia ilman tikkaita. Ensimmäisen tapin voi laittaa lähelle maata.

Luonnonvarakeskusksen tutkijan Henri Vanhasen mukaan ei ole väliä mihin vuodenaikaan pakurin ymppää. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa poranterä sterilisoitiin puita vaihtaessa varatoimenpiteenä alkoholilla, mutta kyseinen tekniikka ei ole välttämätön. Pakuririhmasto on hyvin vahva ja syrjäittää hyvin suurella todennäköisyydellä muut sienirihastot.

Pakuriymppäykseen sopii n. 10-vuotias koivu, jonka läpimitta on 10–15 cm. Turve- ja kiveinnäismaiden koivikot paukurinviljelyyn soveltuvat molemmat. Metsänomistaja saa parhaan tuoton kun hän hyödyntää huonolaatuisia koivikkoja jotka eivät sovellu muuhun kuin polttopuukäyttöön. Erityisesti Lapissa jossa metsänkasvu on hidasta, on pakurinviljely järkevää. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan hies- ja rauduskoivun välillä ei huomattu eroja sienirihmaston kasvuun lähdössä. Myöskään maantieteellisellä sijainnilla ei huomattu merkittäviä eroja.

Kasvu

Pakuria voi viljellä menestyksekkäästi ympäri suomea. Ruskea lingiinipitoinen nestevuoto koivun pinnalla on hyvä merkki onnistuneesta ymppäyksestä. Kaarnaa voidaan irrottaa tapin vierestä, jos halutaan tarkistaa rihmaston leviäminen jo ensimmäisen kasvukauden jälkeen. Puu tummuu ymppäyskohtien ympäriltä.

Ensimmäisen sadon voi korjata 5-8 vuoden kuluttua.

Pakuriymppi tuottaa pakuria useamman sadon. Se kasvaa uudestaan korjattuun kohtaan. Yksi pakuriymppi tuottaa arviolta noin yhden kilon pakuria 5-10 vuoden kuluttua ymppäyksestä. Pakurikasvaimet kasvavat isommiksi ajan myötä. Pakurin markkinahinta on tällä hetkellä 33–50 € / kg. Hintatasoa on vaikea ennustaa 8 vuoden päähän. Superfoodien ja luomutuotteiden suosio kasvaa maailmalla vuosittain erityisesti Kaukoidän kasvavissa talouksissa. Nykymaailmassa joka kolmas länsimaalainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä syöpään. Syövän ennaltaehkäisyyn ja hoitoon on suositeltu lääkinnällisiä sieniä Aasiassa jo useita vuosikymmeniä.

Tuotto

Koivikoiden  ensiharvennukset tuottavat harvoin huomattavia tuloja metsänomistajalle alhaisen ainespuun kertymän, kuitupuun matalan hinnan sekä kalliiden korjauskustannusten vuoksi.

Pakuria kannattaa kasvattaa poistettavissa rangoissa, jolloin metsänomistaja maksimoi rahallisen tuoton koivikostaan. Koivukuidun keskiarvoinen hinta on lähivuosina ollut 13€/m³, tukin 33€/m³ ja energia rankapuun 6€/m³.

Pakurin kuivattu kilohinta vaihtelee tällä hetkellä 33-50 euron välillä. Yhdestä koivusta voi saada useamman kilon pakuria, jonka jälkeen puu soveltuu vielä polttpuuksi.

Jos siitakkeella infektoitu tukki pystyy tuottamaan noin 0,4 kg sientä metrille, samalla tuottoarviolla laskettuna pakurilla ympätty 20 metriä pitkä koivu voisi tuottaa teoriassa jopa 8 kg pakuria (Vanhanen ym. 2013).

Metsänomistajan sijoituksella 15€/puu (5 tappia):

Kilohinnan ollessa 35€/kg ; Kahdesta sadosta saatu 6kg pakuria tuottaa 210€/puu. Hinnan ollessa 60€ tuotto-odotus on 360€/puu.

1000 tappia riittää 200:n puuhun, jolloin tuotto-odotus on n. 42 000€. (35€/kg) Näin on mahdollista saada 2800€ sijoituksella 500% tuotto.

5000 tappia riittää 1000 puuhun, jolloin tuotto-odotus on parhaimmillaan n. 360 000€. (60€/kg)

Nordic Fungi tarjoaa myös metsänomistajan täyspalvelun, jossa ymppäämme koivut puolestanne. Korjaamme sadon myös palveluna. Täyspalvelusta solmimme aina yksityiskohtaisen sopimuksen.

Markkinat

Suomi on edelläkävijä pakurinviljelyssä. Koreaa lukuunottamatta tieteellistä tutkimusta pakurinviljelystä ei muualla maailmassa ole tehty. Viljelymenetelmä on todettu toimivaksi. On hyvin epätodennäköistä, että korvaavaa markkinoita tukkivaa tuotetta Suomen ulkopuolelta ilmestyisi markkinoille. Suomen puhdas luonto on myyntivalttimme.

Suurin osa Venäjältä ulkomaille myydystä pakurista päätyy Aasiaan Japaniin, Kiinaan ja Etelä-Koreaan. Aasian ja etenkin Euroopan ja Yhdysvaltojen markkinoilla on kasvuvaraa.  Japanissa ja Etelä-Koreassa pakuri halutaan jalostaa itse, kun taas Euroopassa ja Yhdysvalloissa on paremmat markkinamahdollisuudet jalostetuille pakurivalmisteille (Ruuska, Turunen 2016). Omasta terveydestään huolehtivat kuluttajat ja jatkojalostajat ovat Europpan markkinoiden pääkohderyhmä. Metsänomistaja saa parhaan tuoton pakurista rekisteröimällä metsänsä luomukeruualueeksi.

Aloitamme Finpron kanssa vientineuvottelut lähiaikoina. Olemme myös kiinnostuneita ostamaan luomupakuria tulevaisuudessa.

Laatu

Nordic Fungin pakuritappien tuotanto käy läpi kahdenkertaisen laaduntarkastuksen. Jokainen myymämme sienikanta on myös varmistettu dna sekvenssoinnilla, jossa eristämäämme kantaa verrataan geenipankissa olevaan.

Luonnonvarakeskuksen tekemässä tutkimuksessa keskimääräinen itävyysprosentti pakuritapeille oli 75%. Epäonnistuneiden ymppäysten määrä jäi suhteellisen pieneksi. Tutkimuksessa tarkistettiin jo samana kasvukautena ymppien itävyys. On hyvin mahdollista että itämättä jääneet ympit lähtevät vielä kasvamaan.

Pakurisadon korjuu

Pakuria ei kannata kerätä kaupunkien, tehtaiden ja maanteiden lähettyviltä, koska sieni imee itseensä ympäristön raskasmetalleja. On myös suositeltavaa pyytää maanomistajan lupa.

Puiden rungoilta voi kerätä pakuria ympäri vuoden. Kerääminen kannattaa tehdä heinäkuun alun ja marraskuun lopun välillä tai heti keväällä lumien sulettua, koska kasvit sitovat itseensä eniten ravinteita juuri keväisin ja syksyisin. Jäisiä pakureita on hankalaa irrottaa, sekä samalla itse puu voi vaurioitua.

Irroitusvälineninä toimii kirves, taltta ja vasara, saha , vesuri tai isompi kivi. Keruun jälkeen pakuri kuivataan, ettei se homehtuisi. Kuivaus kannattaa tehdä vajaassa 60 asteessa niin pitkään, että materiaalin kosteusprosentti on alle 14 %. Aurinkokuivaus on optimaalisin, koska se lisää d-vitamiiniä pakurikasvaimeen.

*Myyntivoitot on laskettu 100% itävyyden mukaan. Pakuritappien itämisprosentti vaihtelee 60-100% välillä.

Lähteet:

Ruuska I, Turunen J, 2016. Pakurikäävän hyödyntäminen koivikoiden ensiharvennuksessa. Karelia Ammattikorkeakoulu

Vanhanen, H., Peltola, R., Pappinen, A., Ahtikoski, A. 2013. Cultivation of Pakuri (Inonotus
obliquus) – Potential for new income source for forest owners. Luonnonvarakeskuksen julka-
isuarkisto Jukuri.